Olemme hyvin keskellä muutosta on se sitten globaalisuus, teknologian muutos tai sosiaali ja julkishallinnollinen talous.
Muutos on väistämätöntä ja jopa hyväksi, jos opimme aikaisemmasta. Ikävä kyllä muutoksesta voittajina selviävät vain ne jotka ovat osanneet ennakoida riittävän hyvin muutoksen aiheuttamat käytännön toimenpidevaatimukset.
Jos suomi jo nyt työllistää 30 000 Kiinassa, olemme menossa Intiaan ja Brasiliaan kovaa vauhtia. Tehtaita siirtyy yhä enemmän ulkomaille ja oma osaamisemme tulee siten suuntautumaan yhä enemmän korkeaa teknologiaa, osaamisintensiivistä innovaatio ja palvelutoimintaa sekä erityyppisiä uusia Suomalaisia kulttuuri- ja osaamisperusteisia osaamisalueita painottaviin segmentteihin ja klustereihin. Jäykät blokkiasetelmat murtuvat pakostakin sillä tällä hetkellä innovaatiotoimintaa osaamisen ja rahoituksen sekä todellisen tukemisen avustamana ei hyödynnetä Suomalaisessa teollisuudessa. Paljon puhutaan ja vähän tehdään oikeasti asioiden eteen. Onko opiskelu avain onneen ja jos niin mitä sitten pitäisi opiskella. Kuka maksaa opiskelun ja miten innovatiivisuutta liitetään opiskelun ja yrittämisen tueksi.
Terve! Työskentelen palvelubisneksessä lentoyhtiössä ja me kohtaamme innovatiivisuuden vaatimukset koko ajan. Ei ainoastaan esimerkiksi lentokoneen matkustamoa tai siellä toteutettavaksi ajateltua asiakaspalvelua suunnitellessamme eikä edes työskennellessämme yhteistyökumppaneidemme kanssa, vaan iha jokaisen arkipäivänä, työpöytätyössämme. Työskentelytapojenkin tulee kehittyä, niissäkin tarvitaan innovointia. Erilaisia innovointimenetelmiä tunnemme kyllä , olemme saaneet niihin jopa koulutusta. Se ei tietenkään riitä kun kiire vaan ajaa eteenpäin tai kun sidosryhmien (esimiehet, sisäiset asiakkaat ja yhteistyökumppanit) tai omaksutut yleiset työntekotavat eivät ole yhtä innovatiivisia....
Jaan kirjoittajan huolen innovatiivisuuden tärkeydestä ja sen oppimisen tärkeydestä.
Kirjoittanut: pertti ollila | 31.10.2006 klo 11.28